VALMISTAUTUMINEN KILPAILUUN
Valmistautuminen Lahden perusmatkalle noudatteli hyvin tuttua kaavaa, siis tuttua kaavaa minulle. Liikuntaa juuri sen verran, kun kivalta tuntui, mutta tällä kertaa liikunnan määrä oli ihan kohtalainen. Mukaan mahtui kaksi minulle pitkää juoksulenkkiä (16,5 ja 15 km) sekä pitkä, yli 110 km:n fillarilenkki. Tosin nämä eivät suinkaan olleet kisaa edeltävällä viikolla. Ruokahalu on lähes aina ollut minulla kohdillaan ja ”energiatankkausta” en tälläkään kertaa unohtanut 😉
Sen sijaan kisaa edeltävällä viikolla (Keskiviikkona) oli Hauhon Jokamiestriathlon, jossa rykäistiin varsinainen triathlonin pikamatka (200+10+3) ja tämä kisa toimi hyvänä herätteenä Lahden perusmatkalle.
Kaiken kaikkiaan valmistautuminen kisaan onnistui hyvin. Sain liikkua ilman vammoja ja terveyshuolia, eikä muutenkaan elämässä ole ollut isoja murheita. Alkava kesäloma ja sen jatkeeksi tuleva 2 kk:n opintovapaa siivittivät myös loistavaa fiilistä. Oikeastaan ainoa huoli oli ja on edelleen oikean jalan varpaat, jotka pidemmällä juoksulenkillä kipeytyvät. Niistä tarinaa tuonnempana.
Ainoa asia jota osasin ennen kisaa jännittää oli tuuli. Siitä myös lisää tuonnempana. Vaikka näin kirjoitan, en siitä huolimatta kyennyt syömään aamulla ennen kisaa juuri mitään 🙂
KISAPÄIVÄ
Kisapäivä avautui hieman harmaana ja sateisena, kuten niin moni aamu tänä suvena. Kisan startti meidän kohdallamme oli kello 10.00, joten matkaan kohti Lahtea lähdettiin ihan aamuvarhaisella. Täyden matkan (3800+180+42) kisaajat starttasivat jo kello 7.00. Viime vuonna kisapäivänä kävi todella kova tuuli ja muistan oikein hyvin, kuinka kauhistelin kunnioittavasti Vesijärven aaltoja Lahden Mukkulan rannassa.
Tässä video vuoden 2015 kisasta
Kisapäivän aamuna sain myös toivottaa rakkaalle vaimolleni hyvää 11-vuotis hääpäivää!
Kisapaikalle saavuttiin ajoissa ja autokin saatiin mukavasti parkkiin, koska kisapaikan lähitienoot ovat minulle varsin tuttuja lapsuudesta. Kyllä kisajärjestäjän puolestakin parkkipaikkoja oli. Ilmoittautuminen kisaan kävi sujuvasti ja pyörät ym. kamppeet (pyöräkengät, juoksukengät, pyyhe, juomat, ruoat yms.) saatiin kivasti vaihtoalueelle. Vaihtoalueella tapasimme mm. Koskimaan Jarnon ja muita X-tri Lahden jäseniä. Fiilis on rento. Rennoksi sen teki oikeastaan vain se, että tuulta ei ollut lainkaan ja siksi Vesijärven pinta oli tyyni. Se vei suurimmat huolet pois, sillä mikäli nyt olisi ollut samanlainen aallokko kuin vuosi sitten, en todennäköisesti olisi lähtenyt matkaan lainkaan.
Tässä fillarit (tai tsykät, kuten stadissa ehkä sanotaan 😀 ) vaihtoalueella.
UINTI 1500 m
Ennen uinnin starttia oli kisainfo. Edelleen haluan painottaa sitä, että kisainfo kannattaa!! käydä kuuntelemassa, koska siinä kerrotaan aina viimeisimmät tiedot kisan kulusta. Periaatteessa kaikki triathlonkisat noudattavat samaa kaavaa, mutta jokaisessa kisassa on omat kommenvenkit ja kikkailut.
Uinnin startti ja samalla koko kisan startti tapahtui vedestä kello 10.00. Ennen lähtöä juttelimme rennosti muiden kisaajien kanssa ja loimme siinä mukavaa kisafiilistä. Jännitys oli lähes kokonaan pois, koska olin päättänyt, että nyt en katsele muita kisaajia, enkä huolestu, jos ja kun joku menee ohi. Tämä päätös rentoutti minua. En tiedä, tuskin sopii kaikille ja meillä jokaisella on omat tavoitteemme lajin suhteen. Minun tavoite on nyt ja toivottavasti vielä ainakin 20 seuraava vuotta se, että kivaa pitää olla sijoituksesta välittämättä!
No mutta se uinti. Matkana oli siis 1500 m ja se uitiin yhtenä lenkkinä. Järvessä oli kaksi keltaista poijua, jotka piti kiertää. Asetuin lähdössä noin puolen välin paikkeille. Toisella puolella oli vaimoni ja toisella X-tri Lahden Jarno Koskimaa. Startti tapahtui ja lähdimme uimaan. Uimme rintarinnan jonkun matkaa, kunnes urheilukelloni ranne aukesi ja kello oli vähällä pudota veteen. Yritin aluksi korjata tilannetta yhdellä kädellä keskeyttämättä uintia, mutta sitten oli pakko pysähtyä ja laittaa kello kunnolla käteen. En tiedä, kuinka se aukesi, mutta niin kävi. Siinä meni hieman aikaa ja rytmi katosi hetkeksi.
Uinti jatkui ilman ongelmia, mutta poijujen näkeminen oli hankalaa. Olisin toivonut yhden lisäpoijun matkalle. Se olisi hieman helpottanut suunnistamista. Ensimmäisen poijun jälkeen matkalla toiselle poijulle olin melko varma, että olin eksynyt ja että kohta vastaan tulisi Vääksyn kanava 🙂 Yritin seurata toisia uimareita ja luotin, että he ehkä tiesivät, mihin suuntaan piti uida ja kyllähän he tiesivätkin, sillä toinen poiju tuli vastaan ja sen jälkeen oli enää jäljellä ”maalisuora”, eli matka keltaisen kaaren alle ja kohti ensimmäistä vaihtoa, eli T1:stä.
Uintiaika 00:36:26 oli ihan hyvä. Ehkä 1 min olisi ajasta pois ilman kellon irtoamista, mutta se ei tässä kohdin merkitse mitään. Uinti oli kaikin puolin mukavaa ja varsinkin kun sai uida tyynessä järvessä. Urheilukellon mukaan uintimatkani oli 1492 m, eli kovin pahasti en kuitenkaan harhaillut reitillä suunnistusongelmasta huolimatta… periaatteessa varastin 8 m enkä edes ollut nopein 😀 Sitten fillarille!
PYÖRÄILY 40 KM
T1, eli vaihto uinnista pyörään sujui ongelmitta. Rannasta vaihtoalueelle oli nousua ja ihan koko matkaa en rohjennut juosta, vaikka ”kaikki” triatleetit niin tekevät 😉 Aikaa vaihtoon sain kulumaan 00:03:23, mikä on varsin hyvä aika minulle. Märkäpuku lähti pois päältä sutjakkaasti (sen kanssa on ollut ongelmia tänä kesänä) ja pyöräkengätkin sain kivasti jalkaan. Edessä oli 40 km:n pyöräosuus, josta 20 km ajettiin kohti nykyistä kotikuntaani Asikkalaa ja toiset 20 km takaisin samaa tietä 😀
Pyöräreitti suuntautui siis Lahden Mukkulasta vt. 24:ää pitkin kohti Vääksyä, jossa oli kääntöpaikka. Pyörälle lähdin varsin hyvällä mielellä ja ilman stressiä. Unohdin ottaa vaihtoalueelta mukaan energiasyötävää (Snickers-patukoita) ja se hieman mietitytti. Onneksi sentään juomapullot oli fillarissa kiinni.
Ihan ensimmäiset kilometrit sain ajella rauhassa, kunnes sitten muutama kilpailija meni ohi. Ajoin omaa vauhtia ja varmasti olisin voinut ajaa hieman kovampaakin, mutta en uskalla oikein runnoa fillarilla, koska pelkään tulevaa juoksua ja sitä, että sinne ei enää jää voimia. Pyöräily on alkanut tuntua viime kesää ajatellen todella paljon mukavammalta ja uskon, että se muuttuu edelleen mukavammaksi kunhan vaan kilometrejä saa lisää.
Ajo kulki hyvin ja se ei tuntunut ihan kamalan pahalta missään vaiheessa. Hieman ennen kääntöpaikalle tuloa (n. 19 km:n kohdalla) bongasin vaimon ajamassa vastaan tien toista reunaa. Lentosuukot laitoin vt 24:n yli ja sain takaisin samanlaiset 😀 Käännön jälkeen jatkoin samalla vauhdilla ja muutama kisaaja ajoi vielä ohi (ei siellä kovin montaa minun jälkeeni enää ollutkaan 🙂 )
Reitti oli siis minulle erittäin tuttu. Ajan samaa tietä lähes joka päivä (autolla) mutta fillarilla tämä oli ensimmäinen kerta! Tie on melko tasainen ja mitään pystysuoraa seinänousua matkalla ei ole. Tosin paluumatkalla Tuhkamäki vaati oman veronsa miehestä ja pisti todella puuskuttamaan. Mäen pituudesta ja ehkä hieman jyrkkyydestäkin kertoo se, että menomatkalla tässä mäessä (alaspäin mennessä) sain vauhdiksi liki 60 km/h.
Pyöräosuus meni ilman ongelmia. Pientä krampin tuntua oli etureisissä varsinkin loppumatkassa, mutta mitään kramppia ei tullut onneksi. Vaikka pyörässäni on ns. aerotangot, en ole opetellut ajamaan niitä hyödyntäen, eli ajan ns. perinteisellä maantiefillarityylillä. Täytyy opetella kyseisiltä tangoilta ajaminen, koska onhan se aerodynaamisempaa ja komeampaa 😀
En tiedä, alkoiko energiapuute kaivertaa, mutta hieman tuntui, että loppua kohden alkoi matkanteko hyytyä. Toiseen vaihtoon, eli T2:een saavuin ajassa 01:27:37, mikä on tällä hetkellä ja tällä kuntotasolla oikein hyvä aika. Edessä 10 km tasaista juoksua, johon lähdin ihan hyvissä fiiliksissä.
JUOKSU 10 KM
T2-aika oli 00:01:46, eli ihan nopeasti sain fillarikengät vaihdettua lenkkareihin. Edessä oli siis 10 km:n juoksu Ruoriniemen ja Ankkurin alueella. Heti juoksuosuudelle lähtiessäni kuulin ”Hyvä Ari!!”- huutoja ja kuinka ollakaan vaimoni veljen lapset olivat tulleet rantaan kannustamaan meitä. Rakkaiden ihmisten näkeminen tuntuu aina yhtä kivalta ja antaa uskomattoman paljon virtaa!
Juoksuun lähdin edelleen ilman ylimääräistä energiaa, koska en muistanut syödä vaihdossa. Juoksun alkuun lähdin todella kovalla vauhdilla. Hetken aikaa juostuani hiljensin vauhtia, vaikka mitenkään pahalta se vauhti ei tuntunut, mutta järki sanoi, että tällä vauhdilla tikatessa ”noutaja” tulee ennen ensimmäistä huoltopistettä. Niin, se ensimmäinen huoltopiste…
Reitti kulki Ruoriniemen ja Ankkurin asuinalueella ja sama huoltopiste ohitettiin 4 kertaa juoksun aikana. Ennen ensimmäistä kohtaamista huoltopisteen kanssa kohtasin työkaverini, joka oli tullut kannustamaan minua ja vaimoa! Kiitos Jari!
Se ensimmäinen kohtaaminen huoltopisteen kanssa meni kohdallani ns. vihkoon. En jostain syystä alynnyt ottaa pisteeltä juomaa vaan jatkoin kuivin suin matkaa. Syytän hieman katuun piirrettyä valkoista viivaa, jota en uskaltanut ylittää, koska ajattelin, että se johtaa oikaisuun ja sitä kautta hylkäämiseen… Yhtä kaikki matka jatkui ilman energiajuomaa ja juomaa ylipäätään.
Juoksureitti oli tasainen ja kulki hienosti mm. Vesijärven rantabulevardia pitkin. Reitillä sain paljon kannustusta muilta kisaajilta ja heitimme monet ”ylävitoset” kohdatessamme. Pullukkaa aina kannustetaan 😉 Tullessani toista kertaa huoltopisteelle, kohtaisin vaimoni. Hän juoksi vastaan, eli oli jo hyvän matkaa edelläni. Toivotin hänelle jälleen hyvää hääpäivää ja tsempit kisan loppuun. Eräs kanssakilpailija totesi humoristisesti heti tämän jälkeen, että ”ette mitään muuta tapaa keksineet viettää hääpäivää”. Emme keksineet 🙂
Juoksu kulki ilman kipuja aina 5 kilometriin asti, jonka jälkeen valitettavan ”tutut” kivut oikean jalan varpaissa alkoivat ilmaantua. Noin 7 km:n kohdalla oli pakko kävellä varpaat kippurassa noin 500 m, jonka jälkeen pystyin taas juoksemaan, koska sain kipua sen verran hallintaan, ettei se enää estänyt juoksua. Sen verran opin tällä juoksulla, että nyt tiedän, kuinka kipua saa edes sen verran hallintaan, että pystyy jatkamaan matkaa. Ja muistakaa se, että kävellenkin pääsee eteenpäin!!
Kolme kertaa otin juomaa huoltopisteellä (mm. kokista !!), mutta edelleenkään en sitä lisäenergiaa saanut missään kilpailun vaiheessa. No se oli ihan omaa syytä. Täytyy kyllä ryhdistäytyä seuraaviin kisoihin.
Noin 1 km ennen maalia aloitin loppukirin ja maaliin tulin lentävällä askeleella ajassa 01:12:04. 1o km oli voitettu kanta!!
Heti maalintulon jälkeen sain mahdollisuuden toivottaa julkisesti kaiuttimien kautta hyvää hääpäivää rakkaalle vaimolleni ja se veti miehen linssit hieman kosteiksi. Menee tunteisiin tämä laji ja sen huomasin myös juoksun aikana, kun tajusin, kuinka onnellinen olen, kun saan omilla jaloilla juosta, uida ja pyöräillä, kuinka keuhkoissa (vaikka röökiäkin tuli vedettyä 18 vuotta) on ilmaa ja happi kulkee ja kuinka pääkopassa on hyvä ja rento fiilis. Kiitos näistä!
Juoksun jälkeen vilvoittava pulahdus Vesijärveen ja voitte arvata, millainen fiilis oli! Olin jälleen kerran saavuttanut tavoitteeni, eli voittanut Ari Kärkkäinen- nimisen kilpailijan ihan 100-0 🙂
LOPPUTULEMA
Kokonaisaikani oli 03:21:18, eli nopein koskaan suorittamani triathlonin perusmatka. Sijoitus omassa ryhmässä oli tuttu ”siellä melko loppupäässä” 🙂 Ajalla ei ole merkitystä, merkitystä minulle on sillä, että pääsin omin jaloin ehjänä maaliin. Kisaaminen tuntui alusta lähtien kivalta, mutta ihan koko matka ei ollut ”pelkkää nautintoa”. Siitä piti huolen fillariosuuden yksi mäki ja juoksussa kipeytyneet varpaat. Vaimo suoritti saman matkan hieman yli kolmessa tunnissa ja se on jo hatunnoston arvoinen juttu… tosin niin se on koko tämä homma.
Nyt sitten kesälomaillaan ja seuraavan kerran kisataan Ahvenanmaalla elokuun lopulla puolimatkalla… 1900+90+21. Saa nähdä, kuinka äijän käy 😉
Suunnitelmissa ennen Ahvenanmaan kisaa on tehdä fillarilla lenkkiä ja juosta jonkin verran, mutta ei paljon. Fillarilla ajaminen vahvistaa myös juoksussa käytettäviä lihaksia ja toimii siis myös juoksutreeninä. Eikä tässä ehdi treenata itseään yhtään kovempaan kuntoon, kuin mitä nyt on, vaikka mitä tekisi. Loppuun kulutettuun tokaisuun;”näillä mennään” on hyvä lopettaa tämä kirjoitus!
Liikkukaa ihmiset ja nauttikaa elämästä kaikin tavoin!
#Pullukanpoisto 