Alkukesän terveysmurheet ovat nyt (ainakin toivottavasti) selätetty ja liikuntaa olen päässyt harrastamaan varsin reilusti, mutta kuitenkin siten, että into liikkumiseen on säilynyt. Se, että saan pidettyä liikunnan mukavana ajanvietteenä ja se, että pystyn säilyttämään ilon liikkumiseen, lienevät tällä hetkellä suurimmat haasteet ”urallani”.
Nyt on siis edessä 3.8 Hauhon Jokamiestriathlon, eli sellainen mukava, yli 200 osallistujan ”kyläkisa”. Siellä olimme viime vuonna mukana vaimon kanssa. Matkoina Hauholla on 200+10+3 (uinti, pyöräily, juoksu). Olen mukana miesten kuntosarjassa numerolla 116. Tarkoitus on edetä rauhallisesti ja nautiskella menosta, sillä siihen pyrin kaikin keinoin tässä liikuntaharrastuksessani. Jos olen viimeinen, niin sitten olen ja jos voitan tai parannan aikaani, niin hyvä sekin. En aseta minkäänlaisia tavoitteita paitsi tietysti sen, että pääsen omin jaloin maaliin. Ja jos en pääse, niin se kertoo siitä, että triathlon on laji, jota kohtaan kannattaa suhtautua kunnioituksella.
Suunnitelmissa on myös ottaa uusi leikkikaluni mukaan matkalle ja ”tuottaa” hieman muutakin videomateriaalia, kuin pelkästään niitä Instagramiin kuvattuja lyhyitä pätkiä, joista tässä yksi esimerkki vuoden 2015 Hauhon jokaimiestriathlonista. Tosin niitäkin on luvassa, halusitte tai ette 😀 Vierumäen kisasta 2016 tein videon, jonka voit katsella tästä.
Hauhon kisa on hyvä ”verryttely” ennen Lahtea. On toki tällä kuntotasolla aika rohkeaa kutsua Hauhoa verryttelyksi, koska kyllä se viime vuonnakin pisti miehen puuskuttamaan 😀 (varsinkin se juoksuosuus) Mutta yhtä kaikki Hauho on mahtava paikka kisata ja kisa kaikin puolin on erinomainen tapa tutustua lajiin.
Lahdessa 6.8 kisataan sitten astetta pidemmällä matkalla, kun vuorossa on perusmatkan kisa tai pitäisikö näin Rion olympialaisten kynnyksellä käyttää termiä triathlonin olympiamatka. Lahdessa edetään aluksi uiden 1500 m Vesijärvessä, sitten pyöräillään Mukkulasta Vääksyyn ja takaisin 40 km ja tämän jälkeen hilpaistaan 10 km:n juoksulenkki Mukkulan ja Niemen kaupunginosissa. Tämä kisa on minulle eräänlainen ”kotikisa”, koska olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni Lahdessa, Vesijärven rantamaisemissa ja Mukkula kaupunginosana on koulujen ja nuoruuden koiruuksien myötä erittäin tuttu kaupunginosa.
Olen suorittanut elämässäni yhden yhtä pitkän kilpailun, kuin tämä Lahden kilpailu (2015 Vierumäellä) ja pakko myöntää, että jännittää jo nyt tätä kirjoittaessa, kun aikaa kisaan on viikko. Lahteen olen luonut saman strategian, kuin kaikkiin muihinkin kisoihin. Rauhallisesti nauttien! Siitä pyrin pitämään kiinni kynsin ja hampain. On ihan turha lähteä rynnimään ja runnomaan veren maku suussa. Kovat kisaajat on kovia ja antaa heidän mennä.
Hienoa on myös ajatella, että 6.8 on hääpäivämme ja mikäs sen mukavampi tapa juhlistaa yhteistä taivalta, kuin triathlon 🙂
Kuva 2016 Heinolan reissulta.
Hauhon ja Lahden jälkeen aloittelemme kesälomat ja grande finale, kliimaksi, mikä lie, on sitten edessä Ahvenanmaalla, Käringsundissa 27.8. Siellä mennään 1900+90+21, eli puolimatka. Toivottavasti saamme olla terveinä!
Mitä on tehty ennen Hauhoa ja Lahtea?
Olen liikkunut pyörällä melko paljon. Teimme jo ”perinteiseksi” muodostuneen Heinolan reissun fillareilla vaimon kanssa. Ajomatkaa kertyi 111 km.
Tässä Heinolan reissun paluumatkalla Asikkalan Vääksyssä.
Olen pyrkinyt lisäämään pyörällä ajoa, koska se pyöräapina on siellä olallani kolkutellut lähes koko ajan ja en ole sitä kunnolla saanut pois. Keväällä ”päivitin” pyöräkenkäni ja polkimeni ja se oli onnistunut juttu. Sain tukevamman kengän ja varsinkin pyörittäessä tuntuu, että saa paljon tehokkaamman suorituksen aikaiseksi, kuin vanhalla kengällä. SPD:stä en kuitenkaan luopunut 🙂
Pyöräily tuntuu tällä hetkellä erittäin mukavalta. Ainoa miinus on se, että varpaat meinaavat puutua ja kipeytyä ajaessa. En tiedä, puristaako kenkä 😉 vai korvien välissä, mutta ajamisesta se puutuminen ja kipeytyminen tekee hieman hankalaa. Voi olla, että Käringsundissa puolimatkalla (90 km) täytyy hieman lepuuttaa koipia.
Juoksin myös elämäni pisimmän juoksulenkin tässä lähipäivinä (16,5 km) ja siitä olen todella ylpeä! Tavoitteena tänä kesänä on suorittaa triathlonin puolimatka ja siihen matkaan kuuluu 1/2 maraton, eli 21 km. Tämä juoksulenkki antoi hieman uskoa siihen, että sekin tavoite on suoritettavissa. Vanha sanonta; matka ei tapa, vaan se vauhti, pätee erittäin hyvin kaikkeen liikkumiseen. En ole koskaan liikkunut jalkaisin näin pitkää matkaa, en edes Suomen harmaissa. Kevään aikana Polar vaihtui Suuntoon ja nyt matkaa, sykettä yms. mittaa Suunto Ambit 3, joka on osoittautunut oikein hyväksi laitteeksi. Se mittaa matkan ja sykkeen myös vedessä, eli on oiva peli meille triathlonisteille 🙂
Uimassakin on käyty ihan todistetusti 😉 ja uinti on avovedessä mahdottoman kivaa. En kaipaa ollenkaan kaakeleita, enkä uimahallin kloorinkäryä. Padasjoen Kirkkolammi on maailman paras uima-allas.
Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, kadotin talven 2015-2016 aikana innon ja kiinnostuksen liikkumiseen ja ennen kaikkea kadotin sen itselleni varsin järkevältä kuulostaneen liikunta-ideologian. Voin toki pohtia vaikka loputtomiin saakka sitä, mikä tämän aiheutti ja mikä aiheutti kevään terveyshuolet, mutta ei se kannata. Nyt on nyt ja nyt tuntuu hyvältä.
On ihan sama, ajetaanko 2, 20 tai 200 km. AINA on hyvä syy nauttia pullakahvit. Se olkoon ideologiani jatkossa 🙂
Liikkumisen iloa teille ja meille kaikille! #lifetimemovement
#Pullukanpoisto 