Lauantaina 27.8 on edessä kuntourheilu-urani kovin koitos, triathlonin puolimatka. Kovimman siitä tekee eittämättä se, miten huumori kestää pitkän ja yksinäisen ja jopa uuvuttavan matkanteon. Kunnon kestäminenhän ei ole ongelma 😉
Kyseinen koitos on Ahvenanmaalla ja kantaa nimeä Käringsund Triathlon. Olimme viime vuonna samaisessa kisassa, mutta silloin matkana oli sprintti.
Valmistautuminen kisaan on on sujunut ilman suurempia ongelmia. Alta on kisattu pois sekä Hauhon Jokamiestriathlon ja Lahden perusmatka. En haluaisi periaatteessa käyttää sanaa- kisata, koska sillä on minulle hieman nagatiivinen kaiku. Tai no joo, kisaanhan minä itseäni vastaan.
Mitään eriskummallisia tuntemuksia en ole kropassa havainnut, eikä mainittavia kipujakaan ole ilmaantunut. Tosin juuri nyt tätä kirjoittaessa (22.8 kello 18.45) on sellainen tilanne, että vasemman jalan polven nivelet/lihakset ovat aivan jumissa ja jouduin siksi palaamaan jonkinlaiseksi viimeistelytreeniksi tarkoitelulta juoksulenkiltä nilkuttaen kotiin. Viime viikolla sama vaiva oli oikeassa jalassa. Silloin kokeilin ajaa lujaa fillarilla tuon minun peruslenkin (30 km). Pääsin keskinopeuteen 26,7 km/h, eli aivan päätähuimaavaa ei vauhti kuitenkaan ollut, mutta sainpahan jalan kipeäksi 😉
Mitä lie tämä polvivaiva sitten onkaan… on toki ollut joskus aikaisemminkin, joten aivan kovin huolissani en nyt osaa olla.
Valmistautumiseen on kuulunut hieman uintia (1 km), hieman juoksua (8 km) ja hieman fillarointia (80 km) ja erittäin paljon kotiaskareita, kuten roskakatoksen rakentamista, leikkimökin purkamista, omenapuiden kaatoa, vaimon kanssa yhdessä oloa ja hyvän ruoan syömistä… sitä on riittänyt 🙂 kuten aina! Treenimäärä voi joidenkin silmiin vaikuttaa alhaiselta, mutta sellaista minun treeni on. Silloin mennään kun on menohaluja. Nämä hoidetut arkiaskareet ovat omiaan poistamaan stressiä.
Kokonaisuudessaan tämän vuoden treenit ovat jääneet paljon vähemmälle, kuin mitä alunperin suunnittelin. Yksi syy oli motivaation heikkeneminen talvella ja alkukesän sairastelut. Tosin en tiedä, olisinko ilman näitä harjoitellut kuitenkaan yhtään enempää ja sen vuoksi en aseta mitään treenitavoitteita tulevalle talvelle!
Nyt on siis kesäloman viimeinen viikko aluillaan. Minulla alkaa loman jälkeen 2 kuukauden opintovapaa, jonka aikana teen ylemmän ammattikorkeakoulututkintoni loppuun. Täytyy myöntää, että tämä aiheuttaa tällä hetkellä hieman enemmän stressiä kuin alhaiset treenimäärät 😀
Lauantaina starttaillaan sitten puolimatkalle, jossa siis uidaan 1900 m, pyöräillään 90 km ja juostaan 21,1 km. Facebook-liveä saattaa tulla ja saattaa olla, että kamera kulkee myös matkassa mukana, tosin ei vedessä, kuten Hauholla.
Vaikka olen kehuskellut omaa ruokahaluani ja joskus salaa jopa toivonut, ettei se aina olisi niin hyvä, niin sellainen asia täytyy tässä tunnustaa, että ennen kisaa en yksinkertaisesti pysty syömään juuri mitään. En muutenkaan ole aamusyöpöttelijä, joten pakolla syöminen aamulla saa aikaan melko vahvan oksennusrefleksin. No tästähän luonnollisesti seuraa se, että energiaa ei ole lainkaan riittävästi kropassa kisan aikana. Kuten Lahden perusmatkalla ja monissa muissakin kisoissa, olin etukäteen suunnitellut syöväni kisan aikana lisäenergiaa, mutta jostain syystä mm. Lahdessa unohdin kokonaan syömisen. Nyt on pakko skarpata tänän asian suhteen, muuten ei tossu liiku loppuun asti.
Tavoitteita matkalle on vain yksi, voita Ari Kärkkäinen- niminen kanssakilpailija. Täytyy myöntää, että tuleva koitos jännittää, mutta olen kuitenkin luottavaisin mielin menossa Ahvenanmaalle. Alussa täysillä ja loput niin kovaa, kuin jaksaa 😉 Jos homma jää kesken, niin se jää ja jos pääsen maaliin, niin voitte vaan arvata sitä henkselien paukuttelun määrää 😀
#Pullukanpoisto 