Ihan parasta!
Kesän viimeinen ja ”urani” neljäs triathlonkilpailu kisattiin Ahvenanmaalla, Eckerön kunnassa, Käringsundin hienoissa maisemissa. Yhdistimme tähän reissuun sekä kesälomaa, että 10-vuotis hääpäivää ja luonnollisesti sprinttimatkan triathlonkisan. Sprinttimatkan kisassa matkoina on 750 m uintia, 20 km pyöräilyä ja 5 km juoksua. ”Ura” alkoi tällä samalla matkalla Hämeenlinnassa 14.6.2015. Sen jälkeen oli kisattu Vierumäellä perusmatkaa (1500/40/10) ja Hauholla tosi lyhyttä matkaa (200/10/3). Nyt siis kauden päätöskisassa samat matkat, kuin kauden ja koko ”uran” avauskisassa. Kuten jo kisaan laskeutumisblogissa kirjoitin, nämä kisat eivät ole loppuaikojen suhteen täysin vertailukelpoisia, koska pyörä- ja juoksuosuuksilla on erilaisia maastoja ja toki uintikin on erilaista eri vesissä. Mutta aikaa vastaanhan tässä ei suinkaan lähdetty kisaamaan, vaan edelleen itseään vastaan!
Meidän kotikatu kisamatkan ajan
VALMISTAUTUMINEN KILPAILUUN
Valmistautuminen Käringsundin kilpailuun poikkesi täysin edellisistä valmistautumisista. Matkustimme Ahvenanmaalle jo Torstaina 27.8. Aamu alkoi herätyksellä kello 03.00. Takana mukavat 3 tunnin yöunet. Matkaan kohti Turkua lähdimme kello 03.40 ja Turun satamassa olimme hyvissä ajoin.
Menomatka Silja Galaxylla ja paluumatka Sunnuntaina 30.8 Silja Baltic Princessillä.
Edellinen kisa oli Hauhon jokamiestriatlon 5.8.2015. Sen jälkeen olin harjoitellut lähinnä uimista ja juoksua, koska polkupyörän takarenkaan kanssa oli hieman ilmaongelmia, jotka onneksi sain ratkottua ennen Ahvenanmaalle lähtöä. Pyörätreeni siis oli olematonta, kuten se on koko kesän aikana ollut.
Saavuimme Ahvenanmaalle siis jo Torstaina. Illalla kävimme tutustumassa uintipaikkaan ja se jos mikä oli eksoottinen kokemus 🙂 Tarkemmin sanottuna emme lähteneet uimaan kilpailun lähtöpaikalta, vaan muutama sata metriä sivummalta ja voi veljet, että oli mutaa, kasvillisuutta ja ties mitä kaikkea 😀 Kaiken lisäksi ranta oli pitkälle niin matala, että polvet osuivat pohjaan. Mutta olihan se kokemus ja vesi oli suolaista. Vähän pidemmälle päästyämme kasvillisuus väheni ja pääsimme uimaan ihan normaalisti.
Tässä kuvaa Torstain uimapaikan rannalta. Kilpailun lähtöpaikka on noin 200 m tuon kuvassa näkyvän mökin/vajan takana.
Kävimme myös pienellä juoksulenkillä tutustumassa Lauantain juoksureittiin. Juostessamme totesimme, että tasaista maata on koko matkan ajan. Hyvältä vaikutti. Perjantaina kävimme ajamassa pyörälenkin läpi. Tasaisuus jatkui myös pyöräosuudella ja se helpotti ajatuksiani Lauantain kisaa kohtaan. Pyörä on ollut peikko minulle koko ajan ja vaikka Hauhon hyvin mennyt pyöräosuus sitä peikkoa hieman karistikin harteilta, niin silti se siinä vielä nökötti 🙂 Ja koska pyöräilyyn tuli teknisistä syistä yli 2 viikon tauko, istui se peikko senkin vuoksi kovin tukevasti olalla.
Tässä maisemia Perjantain pyöräretkeltä.
Kävimme siis uimassa, pyöräilemässä ja juoksemassa ennen kisaa hyvin pitkälti ne matkat, jotka itse kisassa Lauantaina oli edessä. Kiertelimme myös Maarianhaminassa kahvitellen ja ihmetellen. Tärkeintä valmistautumisessa oli kuitenkin kunnollinen tankkaus 😉 ja sitä hoidettiin mm. Ahvenanmaan pannukakulla ja osallistumismaksun hintaan kuuluvalla pastapartylla. Vaikka #pullukanpoisto sta onkin kyse, ei kunnon herkkuja voita yhtään mikään ja silloin kun syödään, niin silloin syödään!
Ålands pannkaka.
Pastapartyn herkkuja Perjantai-illalta.
Kisavalmistautuminen poikkesi siis täysin aikaisemmista kisoista. Oli oikein kiva päästä tutustumaan kisareittiin etukäteen. Perjantaina seurasimme viestikisaa ja saimme vielä varmistuksen uimareitistä. Se helpotti Lauantain suoritusta. Kävimme myös Perjantaina rekisteröitymässä kisaan ja saimme uimalakit, kilpailunumerot ja ajanottotägit. Kisafiilis (ja jännitys) alkoi nousta…
Rouva 75 keltainen ja herra 118 vihreä.
KISAPÄIVÄ
Ehkä aavistuksen kehnosti nukutun yön jälkeen aikaisin aamusta ylös ja kello 8.00 kisapaikalle. Ilma oli hieno, paitsi että tuuli kävi kohtalaisen kovana ja muodosti merelle aaltoja. Ne herättivät kunnioitusta. Ne herättivät kunnioitusta myös pyöräilyä ajatellen. Torstaina, jolloin kävimme uimassa, oli myös tuulinen sää ja kyllä se hieman uimista hankaloitti, siis ne aallot 🙂 Perjantaina pyöräillessä ei tuullut kovasti, joten pyöräreitin tuuliherkkyydestä ei ollut tietoa.
Starttiin oli tunti aikaa. Fillarit vaihtoalueelle, pyöräkengät ja lenkkarit riviin, märkäpuku puolittain päälle ja kisainfoon kello 8.30.
Siinä ne vierekkäin nököttivät vaihtoalueella 🙂
Kisainfo oli omalla tavallaan aika hauska, koska se käytiin englannin ja ruotsin kielillä 🙂 Suomeksi sai esittää kysymyksiä. Toki kaikki olennainen tieto saatiin näilläkin kielillä. Periaatteessa kaikki kisat etenevät samalla kaavalla, joten sen suhteen ei huolta ollut, mutta aina jokaisessa kisassa on ne omat kommervenkkinsä, jotka on aina hyvä käydä kuuntelemassa infossa.
Infon jälkeen rantaan, jossa seisoimme vaimon kanssa vierekkäin, sillä olihan meillä ”uramme” ensimmäinen yhteinen startti. Kello 9.00 pääsimme matkaan. Edessä oli 750 metriä uintia tuulisessa meressä. Suurta jännitystä ei päässyt muodostumaan, mutta sellainen mukana kutitus vatsassa oli ja se kun tulee, niin tietää, ettei ole lähdössä takki auki taisteluun!
UINTI 750 m
En aivan tarkkaan tiedä, kuinka monta uimaria lähti samaan aikaan, mutta ruuhka tuli. Uinnin alussa en päässyt eteenpäin juuri lainkaan, siis omalla rennolla uinnillani, vaan koko ajan käsi osui edellä menevän jalkoihin, selkään, takapuoleen… Seurasin vaimoa pää pystyssä ja katselin, pääseekö hän väljemmille vesille, mutta ei hänkään kovin hyvin päässyt. Uinti oli edennyt varmasti noin 150 m, kunnes pääsin uimaan omaan rytmiin. Tällöin myös kadotin vaimon siitä viereltäni. Uinti eteni hyvin ensimmäiselle poijulle, josta käännyttiin vasta-aallokkoon. Se tuntui raskaalta ja hyvän rytmin säilyttäminen tuntui hankalalta. Se saattoi johtua myös siitä, ettei siihen mukavaan rytmiin ollut päässyt kunnolla koko matkalla. Joka tapauksessa vasta-aallokkoon uiminen oli raskasta, näin raskaalta uinti ei ollut missään kisassa tuntunut. Toisella poijulla, jossa käännyttiin takaisin päin, bongasin vaimon, joka oli ajautunut sivuun reitiltä ja antoi varmasti tasoitusta muille useita metrejä.
Käännöksen jälkeen näytin vaimolle peukkua ja hän jotain minulle sanoikin, mutta en sitä siinä tohinassa kuullut. Olin suunnistanut vasta-aallokossa varsin hyvin ja uskon, etten ollut juurikaan kierrellyt kahden ensimmäisen poijun kohdilla. Sitten alkoi myötäaallokko ja uinti muuttui erittäin sujuvaksi ja mukavaksi ja samalla unohtui sitten se reitin seuraaminen. Ajauduin reippaasti sivuun väylältä ja ainahan se matkaa hieman lisää, kun ei ”nuole” poijujen reunoja, vaan kiertää ne kaukaa. Uimme maaliin vaimon kanssa lähes samaan aikaan ja rantauduimme aivan peräkkäin ja läksimme samaan aikaan kohti T1:stä, eli vaihtoa uinnista pyörään. Uintiaikani oli 00:17:11, josta saa olla oikein tyytyväinen.
Uinnin lähtö ja maali.
Uinnista rantautumista.
PYÖRÄILY 20 km (2 x 10 km)
T1, eli vaihto uinnista pyörään sujui… no… huonosti 🙂 Mikään ei oikein tahtonut onnistua ja aikaa kului. Vaimo lähti viereltä ja kerkesin huikata hänelle tsempit. Itse siinä vielä sähläsin jotain ja hörpin urheilujuomaa, kunnes pääsin matkaan. Tiesin, että reitti on tasainen ja ei mitenkään raskas. Hieman pohdin sitä, miten paljon tuuli vaikuttaa. Lähdin ajamaan kovaa. Tarkoitus oli (jostain syystä) ajaa vaimo kiinni. Ohitin heti alussa useamman pyöräilijän. Hetken ajettuani huomasin, että puuskutan kuin höyryveturi ja sykkeetkin olivat varmasti pilvissä. Tarkkaa tietoa sykkeistä ei ollut, koska sykemittaria minulla ei ollut mukana. Hiljensin vauhtia ja oikeastaan vasta tässä vaiheessa sain sanottua itselleni, että hei Ari… tee ihan oma suoritus, älä välitä muista. Nauti jutusta, koska kisaat vain itseäsi vastaan. Tämä helpotti. Pääsin siihen ideologiaan, joka on ollut ja joka toivottavasti tulee aina olemaan tämän homman ydin!
Pyörä kulki oikein mukavasti. Muutamia pyöriä meni ohi, eikä vaimon selkä lähentynyt lainkaan 🙂 Hieman ennen kääntöpaikkaa näin vaimon ajavan vastaan ja huikkasin hänelle: ”Mennään yhdessä maaliin”. Kai tällä oli tarkoitus hidastaa vaimon vauhtia 😉 Oma ajaminen jatkui mukavan tuntuisena eikä minkäänlaista kipua tai kramppia tuntunut. Muistin aina hetkittäin jopa pyörittää kampia, enkä vaan polkenut. Kuitenkin se pelko siitä, että ajan ”jalat tyhjiksi” kaiversi takaraivossa, enkä varmasti sen vuoksi antanut ihan kaikkea pyöräosuudella. Edelleen olen sitä mieltä, että pyöräkokemukseni on vähäinen ja se aiheuttaa tätä ”pelkoa” ja sen peikon sinne olkapäälle. Mutta se peikko lähtee sieltä ajamalla 😀
Noin 3 km ennen maalia saavutin edellä menevän ajajan. Takaani tuli mies, joka ohitti minut ja päätin lähteä ajamaan hänen perään. Tässä kisassa oli voimassa peesauskielto, eli pyörien välillä tuli aina pitää 10 metrin etäisyys. Peesissä ajaminen helpottaa aivan suunnattomasti ajamista, eikä se oli lajin hengen mukaista. Ajoin samaa vauhtia miehen kanssa, kunnes saavutimme seuraavan ajajan. Tämän kisaajan taakse jättäydyin ja annoin miehen mennä menojaan. Minulle löytyi sopiva vauhti, enkä sortunut edes peesaamaan.
T2:een (vaihto pyörästä juoskuun) saavuin siinä vaiheessa, kun vaimo lähti juoksemaan. Vaihto sujui hyvin. Tällä kertaa en tuntenut edes pyöräkenkää pois ottaessani kramppia vasemmassa pohkeessa. Pyöräosuuteni olen oikein tyytyväinen, koska sain tehdä sen ilman kipuja ja kramppeja ja oikeastaan jopa ilman sitä tunnetta, että jaloista loppuu voima. 20 km:n pyöräilyyn kulutin aikaa 00:40:22. Varmasti muutaman sekunnin olisin voisin nopeamminkin ajaa, mutta eipä tällä ajalla ole mitään merkitystä. Pyöräilyn aikana en juurikaan nauttinut nestettä (syytä en osaa sanoa). Vaihdossa join muutaman kulauksen urheilujuomaa ja söin yhden energiageelin.
Juoksua odotin kaikkein eniten, koska se oli kotona kulkenut niin äärimmäisen hyvin ja olin löytänyt mielestäni hyvän juoksutekniikan ja asennon. Uskoin saavuttavani vaimon juoksuosuudella.
JUOKSU 5 km (4 x 1.25 km)
Juoksuosuutta siis odotin kaikkein eniten. Näin vaimon selän heti alussa ja pidin sitä hyvänä kohteena 🙂 Juoksulenkki oli tasaista maastoa ja koostui neljästä 1,25 km:n lenkistä. Olin juossut omaa mittakaavani ajatellen tosi paljon ennen Käringsundin reissua ja juoksu tuntui mahtavalta kotioloissa. Uskon löytäneeni itselleni sopivan asennon ja tekniikan, koska pystyn ”helposti” juoksemaan 10-11 km ilman mainittavia kolotuksia ja kipuja. Juoksuosuus oli Ahvenanmaalle tuttuun tyyliin tasaista. Ilma oli mukavan lämmin, mutta ei lainkaan niin kuuma, kuin Vierumäellä.
Lähdin liikkeelle reippaasti ja olin päättänyt, että pyrin pitämään yllä samanlaista vauhtia koko matkan ajan. Ensimmäinen 1,25 km oli hieman tunnustelua, mutta sitten huomasin, että voimavaroja on ja vauhtia uskaltaa jopa hieman lisätä. Kanssakilpailijoita tuli vastaan, meni ohi ja jäi minunkin taakse. Juoksu oli suurta nautintoa alusta loppuun asti.
2,5 km kohdalla saavutin vaimoni. Otin pienen huikan tarjolla ollutta urheilujuomaa ja kippasin mukillisen vettä päälleni. Jutustelimme hetken ja kertailimme pyöräosuutta. Kertoo varmasti jotain siitä rentoudesta, mikä meillä molemmilla oli, koska kykenimme juttelemaan melko kovavauhtisen juoksun lomassa 🙂 Vaimoni kannustamana lisäsin vielä hieman vauhtia ja lähdin loppuosuudelle. Juoksu tuntui edelleen aivan mahtavalta 😀 (sitä tunnetta ei pysty kuvailemaan) Maaliin saavuin yleisön kannustaessa ajassa 00:28:05, mikä on kyllä aivan todella mielettömän kova aika minulle!!
Rouva tuli muutama sekuntti myöhemmin maaliin ja jälleen onnelliset itsensävoittajat olivat kaulakkain maalipaalun alla ja valmiita juoksemaan mereen vilvoittelemaan! On tämä vaan hienoa!
LOPPUTULEMA
Kokonaisaikani miesten kuntosarjassa oli 01:29:38. Sijoitus 6/10. Ajalla ja sijoituksella EI OLE mitään merkitystä, sillä pystyin tekemään elämäni parhaan urheilusuorituksen ja triathlonkilpailun!! Siitä olen iloinen, onnellinen, kiitollinen ja vaikka mitä! Kisan jälkeen tunne oli jälleen kerrran mahtava ja sellainen, jota ei voi kuvailla. Se täytyy itse kokea!
Paikkana Käringsund on loistava! Majoitus on hyvä, asiakaspalvelu toimii, kisajärjestelyt olivat erinomaiset ja maisemat ovat huikeat! Kilpailemista ajatellen meressä uiminen asettaa ehkä joitain lisähaasteita, mutta pyörä- ja juoksuosuudet ovat tasaista ja ennen kaikkea hyväpintaista maastoa!
Kisa meni molemmilta niin hyvin ja fiilis kisan jälkeen oli niin eufoorinen, että päätimme ensi kesänä suorittaa Käringsundissa triathlonin 1/2 matkan (1900/90/21) eli ns. Half Ironmanin! Siinä riittänee haastetta ja tavoitetta talven ajaksi 🙂 Niin kai se on, että nälkä kasvaa syödessä ja antaa vaan kasvaa! Ilo tästä hommasta ei kuitenkaan saa kadota. Siitä on pidettävä huolta!
Seuraavaksi kirjoittelen uimisesta ja ensi kesän kisakalenterista, joka alkaa tätä kirjoittaessa jo täyttyä 🙂
”Pakollinen” poseerauskuva Postimuseon pihalta Eckeröstä
Muistojen t-paita
Jatketaan liikkumista! Pidetään se iloisena asiana! Syödään hyvin ja paljon 🙂 ja ollaan toistemme tukena ja seurana!
#Pullukanpoisto 
Hyvä TE! Ja hääpäivän kunniaksi yhteislähtö – täysosuma ❤