Hauhon Jokamiestriathlon 2.8.2017

Hello! En edelleenkään pahoittele sitä, että en ole kirjoittanut aktiivisesti blogia. Ei ole Käringsundin jälkeen ollut mitään asiaa 🙂 tai no ehkä hieman ja siitä enemmän tässä +100 triathlonisti kirjoituksessa.

VALMISTAUTUMINEN KILPAILUUN

Viime syksyn jälkeen liikunta oli jälleen kerran ”telakalla” ja sen laskuja maksetaan nyt. Painoa on tullut lisää 10 kg ja se näkyy monessa, ei siis pelkästään siinä, että lenkkitossu painaa enemmän, vaan myös ihan jokapäiväisessä elämässä. Vireystila on matalampi, hengästyttää helpommin ja muutenkin olo on turpean pullea.

Kesän 2017 kisakalenterissa oli alunperin Hauhon lisäksi vain yksi kilpailu. Tarkoitus oli lähteä Tallinnaan puolimatkalle, mutta sen ajatuksen hautasin kesän aikana. Oma treeni ja liikunta ylipäätään oli niin vähäistä, että ajatus 1900+90+21 matkasta teki pahaa. Vaimoa kannustamaan olisin voinut lähteä, mutta vaimoni sanoi, että yhdessä mennään tai sitten ei ollenkaan. Tämä triathlon on sitten kai yhteinen juttu ❤ ja niinhän se onkin. Kyse on niin paljon muustakin, kuin vain itse kisakilometreistä.

Puolikas siis jäi, mutta Lahden sprinttiin ilmoittauduttiin ja siellä oltiin 29.7. Minun kisa jäi kesken pyöräosuudella, kun takarengas tyhjeni mystisestä syystä. Ilmeisesti venttiili oli jotenkin huonosti kiinni, koska reikää ei löytynyt ja kotona renkaan täytettyäni ilma pysyi oikein hyvin omalla paikallaan.

Ennen Hauhoa oli takana uintia muutamia kertoja Kirkkolammissa Padasjoella. Tänä kesänä ilmat eivät ole oikein suosineet meitä ulkourheilijoita, joten uinti on jäänyt vähälle. Pyörällä on tehty muutama vähän pidempikin lenkki asiaankuuluvine eväineen 🙂 ja juoksupolultakin olen itseni löytänyt ja juoksu on tuntunut ihan kivalta. Matkat eivät ole edelleenkään päätä huimanneet, mutta fiilis on pysynyt mukavana.

Näillä valmistautumisilla lähdettiin Hauholle.

UINTI 200 m

Hauhon uinti on aina yhtä mielenkiintoinen. Iso porukka lähtee uimaan kohti poijua ja ruuhkaa syntyy. Joku menee selällään, joku ”sammakkoa” ja joku ehkä käsipohjaakin 🙂 mutta yhtä kaikki, kivaa se on! Ruuhkassa uiminen on haasteellista ja vaikka minullakin olisi meno maistunut, en oikein löytänyt tilaa. Uinti tuntui muuten oikein kivalta ja perinteitä kunnioittaen en käyttänyt märkäpukua. Uintiaika 00:06:53. Parannusta viime vuoteen reippaasti, johtuen ehkä siitä, että tällä kertaa mukana ei ollut GoPro-kamera 🙂

Rantautuminen ja matka kohti T1:stä alkaa.

Rantautumisen jälkeen kuulin oman nimeni kuuluttajan sanomana ja kysymyksen: ”Hapottaako?” Rehvakkaasti huikkasin, että ei hapota! Rehellisesti sanottuna Mikko Reitti; kyllä hapotti 🙂

PYÖRÄILY 10 km

Vaihto (T1) onnistui hyvin. Juosten rannasta vaihtoalueelle, pikaisesti fillarikengät jalkaan, kypärä päähän ja numerolappu massun päälle ja eikun menoksi. En huomannut lainkaan, että vaimoni oli saavuttanut minut (2 min myöhäisemmästä starttiajasta huolimatta) jo tässä vaiheessa.

Lähdin ajamaan 10 km:n lenkkiä mielestäni aika kovalla vauhdilla. Hetken ajettuani huomasin, että vaimohan se siihen rinnalle ilmestyy. Esitin lyhyen kysymyksen: ”Onko takarengas tyhjä?” Ei ollut, joten eteenpäin vaan täyttä höyryä. Pyöräosuus on Hauholla mukavan tasainen. Tuuli ottaa joissain kohdin kiinni ja tekee lisävastusta. Tiihen on tullut muutama aika ikävä monttu ja halkeama, mutta onneksi niihin ei kukaan langennut.

Pyörä kulki oikein kivasti, niin kivasti, kun se minulla kulkee. 8 km:n merkkipaalun kohdalla tunsin, että nyt alkaa olla voimat jaloissa vähenemään päin, joten pudotin vauhtia ja asetuin ohi ajaneen kilpailijan peesiin ja tässä peesissä rullailin loppuun asti T2:een, eli vaihtoon pyörästä juoksuun. Aikaa sain kulutettua 10 km:n pyöräosuudella mukavat ja lupsakat 00:21:25. Lisäystä viime vuoden aikaan jokunen minuutti.

Nöyrin mielin kohti juoksuosuutta.

JUOKSU 3 km

Voisi helposti ajatella, että tuohan on lyhyt juoksumatka. Niin se toki onkin, mutta omat haasteensa tälläkin matkalla on.

Vaihto onnistui hyvin, en kompuroinut enkä mokaillut 😉 Näin vaimon lähtevän juoksuosuudelle siinä vaiheessa, kun itse talutin pyörää omalle paikalleni. Huikkasin juoksuun lähtiessä suurieleisesti kannustajille, että täytyy juosta vaimo kiinni. En juossut 😀

Hauhon juoksu yllättää joka kerta. Ensimmäinen kilometri on tasaista, hieman nousujohteista baanaa, mutta sitten se toinen kilometri… se on kuulkas siskot ja veljet aika kova! Aluksi reitti laskee uintijärven rantaan, josta lähdetään kiipeämään harjun päälle. Nousu on lähes pystysuora ja varmasti tuntuu pohkeissa. Viimeinen kilometri on sitten helpompaa, laskusuuntaista tietä kohti maalia ja mahtavaa kannustusta! Juoksu tuntui ihan kivalta, alkuun toki lähdin aivan liian kovalla vauhdilla ja oli pakko hieman himmailla. Kokonaisuudessaan hyvä juoksu. Aikaa sain kulumaan 3 km:n matkaan 00:17:56.

Hyvässä asennossa ja keveillä jaloilla matkaan.

LOPPUTULEMA

Jälleen kerran Hauhon Jokamiestriathlon oli mahtava tapahtuma. Kuten tuonne someen kirjoitin, on Hauhon Jokamiestriathlon yksi maailman mukavimmista triathlontapahtumista. Kokonaisaika minulla oli 00:50:37, eli plussaa viime vuoteen tuli 3 min ja 2015 kisaan 5 min. Tästä voidaan siis vetäistä raaka analyysi: + 10 kg vaa´alla tarkoittaa + 5 min loppuajassa. Niin se kuulkaas on 🙂

Voittajana maalissa!

Loppuajoilla ei kuitenkaan ole merkitystä. Pääasia on se, että sain taas kerran urheilla ilman mainittavia kipuja/ongelmia ja pääsin perille ilman vahinkoja. Se on kiitoksen paikka! Kiitoksen paikka on myös se, että saan tehdä tätä rakkaan ihmisen, eli vaimoni kanssa.

Nyt on kiitoksen paikka. Kiitos Oikea Reitti Oy, ja kaikki muut järjestämisestä vastaavat! Näemme ensi vuonna, jos Luoja ja viskaalit sen sallivat 🙂

Tämä on se juttu, jonka vuoksi tätä tehdään!

Nyt on myös aika katsoa maailmaa ja tätä liikuntaelämää hieman eri vinkkelistä. Olen järjestämässä 7.10.2017 Asikkalan Iso-Äiniöllä historian ensimmäistä ISO-Äiniön KASI- liikuntatapahtumaa. Tervetuloa mukaan juoksemaan, hölkkäämään, kävelemään tai kannustamaan!

ISTUMINEN ON LÄHES LEPOA VASTAAVA PASSIIVINEN OLOTILA

Liikkumattomuuden on sanottu olevan jopa yhtä vaarallista, kuin tupakointi. Paikallaan vietetty aika on yhteydessä mm. tyypin II diabetekseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin. Liikunnan harrastaminen ei kuitenkaan automaattisesti vähennä päivittäistä istumisaikaa. Voit juosta 60 min päivässä ja istua/makoilla loput 23 h. Hyöty ei ole aivan toivottu. Siksi pienikin lihasten aktivointi pitkin päivää lisättynä ”hikiliikunalla” voi ehkäistä mm. insuliiniherkkyyttä. (1)

Usein me asetamme itsellemme liian kovia tavoitteita, jotka eivät ole tasapainossa arkirealiteettien, eikä meille itsellemme tärkeiden asioiden kanssa. Siksi tavoitteiden tulee olla realistisia, koska niissä onnistuminen antaa uskoa kykyymme tehdä muutoksia ja nämä pienet muutokset johdattavat meitä kohti terveellisempää elämäntyyliä. Ensimmäinen askel on kuitenkin se, että nousemme ylös tuolista! (2)

Muistakaa siis liikkua omien mahdollisuuksienne mukaan! Jos kolottaa, liikutaan hieman vähemmän, mutta ei lopeteta. Liikunta on hyvä kipulääke ja vaikuttaa positiivisesti myös psyykkiseen, uneen ja yleiseen vireystilaan.

(1,2) Pesola, A.J., Pekkonen, M. & Finni, T. Miksi liiallinen istuminen on vaarallista? Duododecim 2016;132:1964-71

 

 

Advertisement

+100 triathlonisti

Otsikko voisi olla vaikka triathlonin ikäsarja. Miettikää, yli 100-vuotiaat kisaamassa kolmen lajin kombossa. Jyväskyläläinen lääkäri, Yrjö Qvarnberg, lienee yksi Suomen vanhimista triathlonharrastajista. On ollut ilo tavata tämä herra kertaalleen. Yrjöllä on vielä muutama vuosi matkaa tuohon + 100 ikäsarjaan.

Mutta iästä ei nyt ollut kyse, vaan painosta.

Kuten tämän blogin esittelytekstissäkin sanotaan, olen joskus painanut yli 115 kg. Paino tippui mukavasti aina 93-95 kiloon, mutta on salakavalasti kiivennyt sieltä taas yli 100 kiloon, jopa 105 kiloon.

Viime kesänä oli kaikenlaista terveysmurhetta, jotka tulivat ja menivät. Vanajanlinnassa oli hankalaa ja Vierumäen perusmatka jäi väliin kokonaan. Hauholla meni kivasti, Lahdessa kisattiin perusmatkalla ja Käringsundin puolikkaallakin meno maistui aina juoksuosuuden 5 km:n paalulle saakka.

Mutta nyt asiaan. Viime syksyn (2016) jälkeen mittariin on siis kertynyt (iän lisäksi) painoa lisää 10 kg. Jostain syystä Käringsundin reissun jälkeen liikunta jäi (jälleen) vähemmälle ja syöminen jatkui tuttuun tyyliin. Seuraus on ilmiselvä. Tuolla Tilinpäätös 2015-2016 kirjoituksessa pohdiskelen kaikenlaista motivaatioon yms. liittyvää ja keksin syyllisiä sille, miksi ei kiinnosta. Nyt en pohdiskellut näitä asioita. Jos jotain pitää ”keksiä” syyksi liikkumattomuudelle, niin otetaan nyt sitten taas ne terveysmurheet. Keväällä 2016 alkaneet ja kesän aikana jo poismenneetkin vaivat tulivat takaisin syksyllä. Jälleen pari reissua lääkärissä ja kevättalvella 2017 olinkin rasituskokeessa polkemassa kuntopyörää. Diagnoosi: pumppu kunnossa, mutta verenpaineet pilvissä (rasituksessa yli 250/150 ja levossakin 190/120) Verenpainelääkettä olen käyttänyt jo vuosien ajan, mutta ilmeisesti liian pienellä annoksella tai lääkkeen teho on jostain syystä heikentynyt.

Tämän diagnoosin saatuani totesin, että ukko on siis kunnossa ja hertta pauhaa rinnassa hyvällä sykkeellä ilman lisäiskuja ja hapenpuutetta, joten ei muuta kuin baanalle. Lääkitykseen tehoa lisää ja kaikki ok! Kevään ja kesän 2017 aikana olen löytänyt itseni jälleen lenkkipoluilta, järvestä ja fillarin selästä. Outoja tuntemuksia on edelleen, mutta vähemmän ja sen puoleen kaikki on hyvin. Olen myös aloittanut, jälleen kerran, #pullukanpoisto projektin, jonka tavoitteena on päästä niihin mukaviin 90-95 kg:n vaakalukemiin. Projekti lienee tässä vaiheessa vielä suunnitteluvaiheessa.

Jos (ja kun) minä joskus olen järkkäämässä triathlon-kisaa, niin voitte olle varmoja, että yksi sarja on miehet + 100 kg 🙂 ja miksi vain miehet? Naisilta ei saa kysyä ikää, eikä painoa. Pyörittelin mielessäni myös sarjaa ”Ylipainoiset keski-ikäiset miehet, jotka luulevat olevansa koviakin urheilijoita”.  Tapasin Lahtitriathlonissa entisen koulukaverini ja hyvän ystäväni, jolle esittelin näitä ”huikeita” kilpasarjaehdotuksiani. Hän uskoi, että varsinkin tuo jälkimmäinen myydään loppuun hetkessä 🙂

Olen pannut merkille, että suomalainen mies ei uskalla haastaa itseään samalla tavalla, kuin suomalainen nainen. Miesten pitää olla varmoja ennen kisaan lähtöä, että eivät varmasti ole viimeisiä. Kuntosarjoissakin kisaa kovakuntoisia miehiä, jotka voisivat aivan hyvin olla vaikka kilpasarjoissa. Naisten kuntosarjoissa on mukana, riippumatta tapahtumasta, paljon enemmän ”itsensävoittajia”, eli luvalla sanoen hieman pulleita ja vähän liikkuvia naisia, joille nostan hattuani erittäin korkealle. ISO respect! Miehet eivät tähän pysty, miehet eivät uskalla!! Tässä haaste pulleille ja vähän liikkuville miehille. Rohkeasti vain mukaan!! #+100kiloa

Conclusion: Paino on siis kivunnut lähelle lähtötasoa. Syyksi voisin sanoa vaikkapa laiskuus, joka vaivaa tätä urheilijaa tasaisesti aamusta iltaan. Toinen syy, jos sellainen on pakko löytää, voisi olla nuo terveyshuolet. Laiskuus on ”elämäntapa” ja terveydellekään ei aina voi mitään. Nyt mennään taas eteenpäin ja tavoitteena on mahtua siihen komeaan pinkkiin slimfit-kauluspaitaan, jonka hankin  10 kg sitten.

Iloa liikkumiseen ystävät! Minäkin yritän pitää sen iloisena asiana 🙂